KOMISSION SUOSITUS (EU) 2019/1665 annettu 30 päivänä syyskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 33 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdan mukaisista kriisinehkäisy- ja hallintatoimenpiteistä – (keskinäiset rahastot)

 
FREE EXCERPT

3.10.2019 FI Euroopan unionin virallinen lehti L 253/1

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Tämä suositus koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1), jäljempänä ’YMJ-asetus’, 33 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdan ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2017/891 (2) 40 artiklan soveltamista.

(2) Maatalouden kriisinehkäisyn ja hallinnan edistäminen on ollut yksi EU:n hedelmä- ja vihannespolitiikan kuudesta tavoitteesta kyseisen politiikan alusta eli vuodesta 1996 lähtien. Keskinäiset rahastot ovatkin tuottajaorganisaatioille tärkeä kriisinehkäisyväline niiden toimintaohjelmissa.

(3) Tältä osin YMJ-asetuksen 33 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2393 (3), säädetään mahdollisuudesta saada taloudellista tukea hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmien kautta keskinäisten rahastojen täydentämiseksi sen jälkeen, kun niistä on maksettu korvausta tuottajajäsenille, joiden tulot ovat epäsuotuisten markkinaolosuhteiden johdosta laskeneet voimakkaasti.

(4) Delegoidun asetuksen (EU) 2017/891 40 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on luotava erityiset edellytykset tuen myöntämiselle tämän toimenpiteen mukaisesti. Tässä yhteydessä niiden on varmistettava unionin viljelijöiden yhdenvertainen kohtelu sekä unionin kilpailusääntöjen ja unionin kansainvälisten sitoumusten (kuten WTO:n sopimusten) noudattaminen.

(5) Tämän suosituksen tarkoituksena on selvittää jäsenvaltioille ja talouden toimijoille sitä, miten tuottajaorganisaatiot voivat soveltaa keskinäisiä rahastoja koskevaa toimenpidettä. Näin halutaan lisätä tämän kriisinehkäisyvälineen käyttöä tuottajaorganisaatioiden keskuudessa unionissa.

(6) Tätä suositusta laadittaessa on otettu huomioon myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (4) 36–39 a artiklassa vahvistetut keskinäisiä rahastoja koskevat säännöt siinä määrin kuin ne ovat yhdenmukaisia YMJ-asetuksen ja delegoidun asetuksen (EU) 2017/891 kanssa,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

  1. Viljelijät kohtaavat taloudellisia riskejä (mm. tuotantopanoskustannusten epävakaisuus), ympäristöön ja terveyteen (mm. eläinten ja kasvien terveyteen) liittyviä riskejä sekä ilmastoon liittyviä riskejä (mm. äärimmäiset sääilmiöt ja ilmastonmuutos), jotka voivat vaikuttaa merkittävästi viljelijöiden tuloihin ja hankaloittaa pitkän aikavälin suunnittelua ja investointeja. Suuri epävarmuus tulevaisuudesta merkitsee puolestaan sitä, että viljelijöiden kilpailukyky saattaa vaarantua. Tämä taas saattaa aiheuttaa suurta vaihtelua tuloissa, mikä johtaa siihen, että sellaisetkin viljelijät, jotka ovat tavanomaisina vuosina kilpailukykyisiä, saattavat joutua lopettamaan liiketoimintansa yhden kohtalokkaan tapahtuman vuoksi.

  2. Vaikka vaikutus viljelijöiden tuloihin riippuukin lopulta useiden tekijöiden, kuten globaalien markkinoiden ja politiikan tukitoimien, vuorovaikutuksesta, tuotannon epäonnistumisen riskit saattavat johtaa lisääntyvään epävakauteen viljelijöiden taloudellisessa tilanteessa.

  3. Tätä taustaa vasten tehokkaan riskinhallinnan on oltava kokonaisvaltaista – niin, että se käsittää ennaltaehkäisyn, torjunnan ja suunnittelun – mutta se on silti mukautettava viljelijöiden yksilöllisiin tilanteisiin. Riskien ja maatalouden rakenteiden heterogeenisyys unionin eri alueilla suosii keskinäisten rahastojen kaltaisten välineiden käytössä hajautetumpaa lähestymistapaa, jolla voidaan parhaiten vastata tiettyjen alueiden ja tuotannonalojen erityistarpeisiin. Sen sijaan, että noudatettaisiin yhtä kaikissa tapauksissa sovellettavaa lähestymistapaa, on suositeltavaa varmistaa, että jäsenvaltiot voivat puuttua joustavasti viljelijöiden kohtaamiin riskeihin asianmukaisimman ratkaisun löytämiseksi.

  4. Tästä syystä YMJ-asetuksen 33 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdan nykyinen sanamuoto tarjoaa paremmat mahdollisuudet tukea keskinäisiä rahastoja tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmien kautta.

  5. Vaikka asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 vahvistetut keskinäisiä rahastoja koskevat säännöt eivät ole sitovia YMJ-asetuksen mukaisen keskinäisiä rahastoja koskevan toimenpiteen osalta, jäsenvaltiot voivat hyödyntää niitä – siltä osin kuin säännöt ovat sopusoinnussa YMJ-asetuksen kanssa – laatiessaan YMJ-asetukseen liittyviä, keskinäisiä rahastoja koskevia sääntöjä.

  6. Jäsenvaltioiden on määritettävä, mitä keskinäiset rahastot ovat, ja täsmennettävä joitakin muita YMJ-asetuksen 33 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa esitettyjä edellytyksiä: (a) ”keskinäinen rahasto” sisältyy sekä asetuksen (EU) N:o 1305/2013 että YMJ-asetuksen säännöksiin. Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 36 artiklan 3 kohdassa se on määritelty jäsenvaltion kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti hyväksymäksi järjestelmäksi, jossa siihen kuuluvat viljelijät voivat vakuuttaa itsensä sellaisia taloudellisia tappioita vastaan, jotka aiheutuvat epäsuotuisista ilmasto-oloista tai eläin- tai kasvitaudeista, tai tuholaisvahingosta tai ympäristövahingosta, taikka tulojensa voimakasta laskua vastaan, ja jossa tällaisille viljelijöille myönnetään korvauksia. YMJ-asetuksessa ei edellytetä keskinäisten rahastojen hyväksymistä, toisin kuin asetuksen (EU) N:o 1305/2013 mukaisten keskinäisten rahastojen kohdalla. Hyväksymisestä saattaa olla hyötyä myös silloin, kun on kyse YMJ-asetuksen mukaisista keskinäisistä rahastoista, koska se saattaa muun muassa auttaa pienentämään rahoituksen päällekkäisyyden riskiä;

    (b) ”tulojen voimakas lasku” – jäsenvaltiot voisivat käyttää tuloja kuvaavana indikaattorina tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän kaupan pidetyn tuotannon arvoa silloin, kun kaikkien tuottajajäsenten tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän jäsenten tai joidenkin niistä tulot laskevat voimakkaasti. Tätä tarkoitusta varten kaupan pidetyn tuotannon arvo voitaisiin laskea tuottajaorganisaatiosta-hinnoista ja jokaisen tuotteen osalta. Myös tuottajan tulojen lasku olisi kuitenkin otettava huomioon laadittaessa yksityiskohtaisia sääntöjä keskinäisten...

To continue reading

REQUEST YOUR TRIAL